Kun tänään lähden

Oi ei mikä korvamato alkoi soimaan päässä tänä aamuna, kun aloin pakkailemaan loppuja tavaroita tulevaan hiihtoreissuun.

”Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen…”

Mun reissulaukussa taitaa olla tällä kertaa kyllä aika paljon kaikkea ylimääräistä. Miten helpolta tuntuikaan pakata kahdelle edelliselle (tosin myös lyhyemmälle) hiihtoreissulle. Kaikki tarvittava piti saada mahtumaan 23 kiloon, siis myös kaikki laskukamppeet. Nyt tuntuu, että 90 litrainen pinkki reissulaukku joutuu venymään äärimmilleen. Tiedän jo etukäteen, että reissun päällä laukun sisällöstä ainakin 20 prosenttia saapuu takaisin käyttämättömänä. Silti en osaa jättää mitään pakkaamistani pois. Jos sitten kuitenkin tulee ikävä juuri tätä t-paitaa. Lisäksi on uusia juttuja, joita haluan päästä testaamaan ja  niissä on aina riskinsä. Vielä ei voi olla varma viihdynkö kuitenkaan uuden karheassa hiihtotakissa, joten on myös otettava vanha jo paremmat päivänsä nähnyt versio mukaan.

”Jotain ihmetyttää kun se kysyy mihin meen…”

Välillä meidän reissut ja niiden määrä ihmetyttää, ei siis itseä, vaan muita kanssaeläjiä. Toisinaan tuntuu paremmalta vain lähteä ja ehkä jättää kertomatta mihin meen. Tällä hetkellä oma fiilis on se, että olemme viettäneet kotona ikuisuuden ja nyt on todellakin aika päästä tien ja suksien päälle. Itseasiassa mietin, että emme ole tainneet mieheni kanssa olla yhdessä suksilla sitten jouluna tekemämme Itävallan reissun jälkeen. Yleensä olemme ottaneet suunnan Pohjois-Norjan kevätlumille maaliskuussa, mutta koska olemme pitkien ajomatkojen vuoksi pyrkineet ajoittamaan reissun pääsiäisen yhteyteen, jotta perillä voi oikeasti viettää kokonaisen viikon, niin tällä kertaa reissu venyi huhtikuulle. Tuntuu oikeastaan astetta mukavammalle saada pakata hiihtovarusteet ainakin vielä kerran tälle kaudelle kevääseen heräilevän Etelä-Suomen keskeltä ja ottaa suunta kohti uusia seikkailuja. Mikä tekee tästä vielä mahtavampaa – samaan reissuun on lähdössä ihmiset, joiden kanssa ystävyys on hioutunut timanttiseksi useampien vuoren huippujen myötä. Tämä on tärkeämpää kuin se, että muistinko pakata juuri sen lempipaitani matkaan mukaan. Uskoisin, että tälläkin reissulla jaamme taas monet naurut ja samat filosofiat , kuten: ”Elämä on ylä- ja alamäessä.”  tai ”Syö. Nuku. Hiihdä. Toista.”.

Ihanaa perjantaita myös sulle!
XXX

Pulina S.

Ps. pysy kanavalla niin kuulet lisää missä meidän seikkailut jatkuu. Luvassa saattaa olla myös juttuja siitä, mitä sitten oikein pakkasin matkaan mukaan.