Kauas on pitkä, mutta palkitseva matka. Starttasimme tien päälle perjantaina iltapäivällä ja matka taittui yön läpi revontulien sekä edellä ajavan toisen reissuautomme erikoisajovalojen loisteessa. Lauantain aamupalavohvelit Riksgränsenin hotellilla sai koko porukan hiihtovarpaat kutiamaan. Aurinkoiset vuonomaisemat hävitti automatkalaisten väsymyksen. Kahden aikaan iltapäivällä seisomme hiihtokamppeet päällä valmiina seikkailemaan leppoisasti Rundkollenin huipulle.
Aamupäivällä ohitetulla Spanstindenillä oli autoja ruuhkaksi asti tienvarressa parkissa. Täällä puolestaan oli meidän lisäksi vain kaksi perinteistä norjalaista hiihtäjää menossa ylöspäin ja yksi vanhempi herra tulossa alas. Vaikka mäki oli melko loivaa läpsyttelyä, niin noin 800 nousumetriä tuntui kummasti kropassa. Liekö edellisen yön maksimissaan parin tunnin yhtäjaksoisilla unilla auton takapenkillä ollut jotain vaikutusta asiaan. Reissu ja jalat olivat nyt kirjaimellisesti avattu.
Nyt ulkona tosiaan tiputtaa lunta ja kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Ehkäpä iltapäivällä joku pieni ulkoilu kuitenkin olisi paikallaan ja katsotaan minkälaisia virpomisoksia löydetään. Ja jos ei niin sitten huomenna tänään välipäivää pitävillä on taatusti intoa sekä energiaa tämänkin päivän edestä.
Leppoisaa sunnuntaita ja muistakaahan syödä suklaamunia!
Pulina S.
Kuva: Timo Laine. Pulina lojottelee alas Rundkollenilta.
Pulina S. 
Vastaa