Kulunut kevät on ollut kummallinen, monessakin mielessä. Jos aloitetaan säästä. Sitähän me suomalaiset rakastamme päivitellä. Elämäni varrella on ollut keväitä, jolloin vappua on juhlittu niin hellemekossa kuin toppatakissa, mutta yleensä vapun jälkeen on alkanut kevät, aina. Juhannuksena on toki useimmiten saanut taas vetäistä toppatakin päälle ja pipon päähän etenkin merellä. Tällä viikolla jopa maikkarin meteorologi Pekka Pouta on revennyt nauramaan säätiedotusta antaessaan. Juuri nyt taivas näyttää siltä, että auringon paiste muuttuu taas lumisateeksi hetkenä minä hyvänsä ja kalenterin mukaan tänään on torstai 11.5.2017. Tämä alkaa todella olemaan jopa talvea sekä lunta rakastavalle liikaa. Kyllä minäkin kaipaan jo kevättä ja kesää, vaikka tällä hetkellä myös haaveissa vilkkuu mahdollisuus pieneen pyrähdykseen suksien kera Norjan kesälumille.
Työelämässäni on tämän kevään sään tavoin ollut nopeita suunnan muutoksia. Asioilla on kuitenkin aina se puoli, minkä haluat itse nähdä mahdollisuutena. Lainatakseni Hidasta Elämää Facebook-sivun postauksesta, kannattaa muistaa seuraava:
Viikko ystävien kanssa Norjan vuorilla pääsiäisen aikaan, matka Lontooseen rakkaimpien kanssa sekä vapaaehtoishommat polkujuoksutapahtuma Bodom Trailin parissa ovat antaneet uskomattoman määrän energiaa ja nyt tiedän paremmin kuin vuoden 2016 lopussa, minkälaiseen ovenkahvaan todella haluan tarttua. Viimeisen kuukauden aikana olen tavannut uskomattoman määrän ihania ihmisiä, joista muutamat ovat istuneet samassa palaveripöydässä kerran tai pari, jotkut ovat olleet ihan uusia tuttavuuksia. Niistä tapaamisista jos mistä, olen saanut huikean määrän tukea ajatuksilleni. Toisinaan elämää ei voi suunnitella päivälleen kahta vuotta etukäteen vaan täytyy oppia tarttumaan tilaisuuteen sopivan hetken tullen. Nyt muistelen enemmän kuin hymyssä suin esimerkiksi viime kesän melko pikaista lähtöäni Balille, josta tämä meneillään oleva oppimisprosessi varmasti jo käynnistyi. Olen ikuisesti kiitollinen ystävilleni, joita ilman en sitä matkaa olisi tehnyt. Nyt koen, että olen lukenut läksyni, oppinut nauttimaan niin siitä, että huomenna voi tapahtua ihan mitä vain. Vähän niin kuin nyt tuolla ulkona. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö pidempi aikaiset tavoitteet ja sitoutuminen johonkin asiaan olisi minulle tärkeitä. Olen vain nyt valmiimpi vaikka toukokuiseen lumisateeseen.
XXX
Pulina S.
Ps. kuva on muisto viime kesän Balin reissulta, jossa myös vallitsi vuoden aikaan nähden välillä vähän kummalliset kelit.
Pulina S. 