Kaksi kuukautta uudessa blogikodissa on takana. Täytyy sanoa, että menipä se nopeasti. Olen julkaissut ensimmäisen kuukauden aikana 11 pulinaa. Jotain, mitä suunnittelin, jäi kirjoittamatta, koska tekstit eivät synny ihan vain samaa tahtia kuin ajatukset niiden pohjalle. Myönnettäköön, että toisinaan on myös pieni ramppikuume hiipinyt korvien väliin. On myös kiva huomata, että pulinani ovat keränneet jo jonkin verran lukijoita. Niinpä nälkä kasvaa kirjoittaessa. Yritän pohtia, mikä olisi kiinnostavaa sisältöä ja saisin mahdollisesti lisää lukijoita teksteilleni? Vai onko kirjoittaminen ja sitä kautta itsensä kehittäminen tärkeämpää ja lukijoita kertyy jos on kertyäkseen. Siis jatkan bloggailua samaaan tyyliin, vähemmän suunnitelmallisesti ja kirjoitan juttuja spontaanisti.
Viimeiseltä kuukaudelta ja menneeltä viikonlopulta olisi blogiin löytynyt useampikin aihe. Tein muutaman pienen tauon jälkeen paluun kiipeilyseinälle ja löysin sieltä itseni lopulta kolmesti viikon aikana, jolloin jopa uskaltauduin liidaamaan (eli kiipeämään alaköydellä) muutaman helpon reitin. Toukokuun toisena viikonloppuna ohjelmassa oli todella normaalista poikkeavaa menoa. Ystävä, jonka yleisin tapaamismuoto on ollut höntsälenkkeily poluilla, pyysi minua teatteriin. Todella virkistävää vaihtelua meille molemmille ja toivon, että päädymme vielä toistekin siemailemaan Cokis Zeroa Kansallisteatterin Lavaklubille ennen esitystä tai ehkä jopa otamme ne oluet. Arktinen hysteria -esitys sisälsi sopivasti draamaa, vakavampaa pohdittavaa kuin myös huumoria. Tarinassa on monta vaihtoehtoista loppua, näin varmasti myös meidän jokaisen elämässä.
Äitienpäivän alkuperäinen suunnitelma oli siirtää äitien juhlinta toiseen kertaan ja lähteä kiertämään Nuuksio Classic Trail Marathon -reitti, mutta anopin tarjous päivällisestä aurinkoisella mökin terassilla muutti suunnitelman ja päädyimme tutustumaan minulle täysin uusiin polkuihin Tammisaaren läheisyydessä sijaitsevan Västerbyn ulkoilualueelle.
Kevään vihdoin saavuttua myös Suomeen, avasimme myös illalliskauden ulkona. Couscous höystettynä kauden kasviksilla kuten parsalla ja kesäkurpitsalla maistui aivan taivaalliselta Vitträsk-järven rannalla toukokuisena iltana. Muutenkin taas muistaa, miten mahtavia paikkoja sitä löytyykään ihan kotikulmilta. Mikä sinusta on parasta kesän arki-iltojen iloksi?
Tämä blogipostaus oli todella suunnitelmissa laittaa liveksi ennen reissujamme Norjan maisemiin, mutta toisin kävi. Päätin kuitenkin, että kerran aikaa tämän kirjoittamiseen käytin, en jätä tätä kuitenkaan pöytälaatikkoon. Takana on lähes kaksi huikeaa seikkailuviikkoa Norjassa, joiden aikana toteutui yksi jos toinen pitkäaikainen unelma. Niistä kuulet varmasti lisää myöhemmin. Nyt kesä 2017 jatkuu tiiviisti Suomessa, mutta just nyt ajatus siitä ei ahdista, päinvastoin. Ehkä ehdin myös kirjoittelemaan taas enemmän, mutta toisaalta aion ottaa kaiken irti lähiseutujen kesätarjonnasta, joten katsotaan miten kirjoitteluiden sitten käy. Postailen minipulinoita niin Pulina S. Facebookiin kuin Instagramiin.
Siispä ihanaa kesäkuun alkua! Jos vielä ei ole tuntunut kesältä niin ainakin just nyt ikkunan takana näyttää vahvasti siltä. Siispä lähden kaivamaan pyöräilykamppeet esiin ja suuntaan kesän ensimmäiselle polkuseikkailulle pyörän selässä.
XXX
Pulina S.
Kiitos kuvista jälleen Robert Sjölund
Pulina S. 
Vastaa