Polkuseikkailu Holmenkollenilla

Huh viisi viikkoa on vierähtänyt nyt sellaisella vauhdilla, että oksat pois. En ole paljon jaksanut koneen ääressä iltaisin tai viikonloppuisin istua. Väliin on mahtunut sateisiakin päiviä, joihin olin kaavaillut blogin kirjoittamista, mutta lopulta olen päätynyt puuhastelemaan jotain muuta tai ihan vain jopa välillä olemaan. Nyt ollaan matkalla juhannuksen viettoon ja tässä autossa istuessa on loistava hetki palata alkukesän tunnelmiin eli siis Norjaan!

Helmikuussa iski sellainen fiilis, että toukokuun lopulle kaipaisi jotain pientä viikonloppureissua, koska uusien työkuvioiden myötä ei ollut tietoa miten yhteinen lomailu onnistuisi tulevan kesän aikana. Lisäksi olimme pistäneet ilmoittautumiset sisään NUTS Ylläs-Pallas polkujuoksukisaan, joten juokseminen jossain muissa kuin kotipoluilla olisi tervetullutta vaihtelua. Kuinkas sitten sattuikaan, että Norwegian iski melkoisen ystävänpäivätarjouksen eetteriin ja saimme ostettua lennot kahdelle hengelle Osloon toukokuun toiseksi viimeiselle viikonlopulle hintaan 77,50 €. Totesimme myös, että lyhyen reissun pärjää käsimatkatavaroilla, joten tällä kertaa matkatavaroistakaan ei tullut lisäkuluja. Hyvä, tosin ei ihan niin edullinen, majoitus löytyi Holmenkollennin Scandicista. Halusimme varmistaa kuitenkin sen, että matkan päätarkoitus eli polkujuoksutreeni mäkisessä maastossa tulisi toteutettua.

Saavuimme perille kohteeseen ajallaan perjantai-iltana. Paikallisjuna ja metro kuljettivat meidät näppärästi lentokentokentältä Holmenkollenille. Siinä ylämäkeä metroasemalta hotellille puuskuttaessani mietin, että mihin pensaaseen olinkaan taas pääni laittanut. Juoksumotivaatio oli kuluneiden kevätkuukausien aikana ollut vähän enemmän ja vähemmän hukassa. Hotellin pihaan päästyämme aurinko alkoi maalaamaan taivasta pilvien kera. Maiseman vaihdos oli jo tehnyt tehtävänsä.

IMG_1194.JPG

Lauantaiaamun maisema näytti ihan norjalaiselta. Vuono mäkisine maastoineen oli melkoisen sumun peitossa. Onneksi tähän aikaan vuodesta ei valon puolesta ollut kiirettä sännätä matkaan heti aamutuimaan. Lisäksi hotellin aamupala oli sen verran vaihtoehtoja täynnä, että sitä oli parempi myös sulatella hetken aikaa.

Starttasimme matkaan noin klo 10:30 ja meillä oli suunniteltuna noin 30 kilometrin seikkailu. Holmenkollenin hiihtostadionin ympäristössä kävi melkoinen vilinä. Taiteilimme oman tiemme rullaluistelijoiden harjoitteluratojen poikki metsän rauhaan. Reittimme puikkelehti välillä leveämmillä hiekkateillä, latupohjilla, mutta mukaan mahtui myös mukava määrä kapeampaa polkua. Hetkittäin tuntui, että olisi juossut Nuuksion metsissä, mutta ylämäkien kohdalla viimeistään huomasi olevansa jossain muualla kuin koti-Suomessa.

IMG_1201
Ensimmäiset 20 kilometriä taittuivat melko mukavaa vauhtia. Paikoitellen vauhtia hidastivat menneen talven sulamattomat ladut. Iltapäivän puolella myös aurinko alkoi pilkahtelemaan. Puolimaratonin paikkeilla itsellä meinasi kuitenkin iskeä stoppi. Vasen polveni oli oikutellut jo aiemmin ja teki sen taas. Myös polku oli muuttunut enemmän suojuoksuksi ja ehkä myös pieni väsymys alkoi painaa. Juoksu muuttui enemmän kävelyksi ja vähän väliä jouduin pysähtymään venyttämään vasenta jalkaa. Se onneksi auttoi, ainakin hetkeksi. Kipu ei toki tullut yllätyksenä ja positiivisena ajattelin, että polvi kesti jo niinkin pitkän matkan. Panostamalla vielä huolellisemmin lihashuoltoon sekä tietysti myös keskivartalon treeniin voisin vielä toivoa selviäväni elämäni ensimmäisestä ultramatkasta heinäkuussa. Käydessäni läpi näitä ajatuksia sekä ihastellessa norjalaisten elämäntyyliä Holmenkollenin rinteillä loppumatka taittui lähes huomaamatta . Erinäisten mittarien mukaan pituutta reissulle kertyi jotain 29,3-32,4 kilometrin väliltä ja nousua 1256 metriä. Aikaa vierähti lopulta kuusi tuntia, mutta tietysti pitää huomioida, että reitti oli meille entuudestaan tuntematon, muutaman kerran saatoimme joutua etsimään oikeaa polkua ja sitten polveni oikuttelu hidasti jonkin verran loppumatkan vauhtia.

IMG_0301

Lopussa myös onneksi aina seisoo se paljon kehuttu kiitos. Aurinkoinen vuonomaisema hotellilla palkitsi suoritetun urakan ja se oli taas niitä hetkiä, kun kylmä olut maistui ehkä parhaalta juomalta ikinä. Polvikaan ei lopulta ottanut pahempaa hernettä nenään ja ehkä myös se, että päätin olla liikaa murehtimatta sitä, auttoi asiaa. Iltakävely Oslon Aker Bryggenillä, hyvä ruoka ja yllättävä illallisseura kruunasivat vielä päivän. Siinä samalla näimme myös viimeisiä Ecotrail of Oslo -juoksijoita matkalla kohti maalia. Olimme päivällä myös päässeet kannustamaan kisan juoksijoita yhdellä ulkoilureittipätkällä Holmenkollenilla. Salaa olimme myös tyytyväisiä päätöksestämme olla osallistumatta tuohon kisaan, koska muuten suurin osa hienoista poluista olisi jäänyt kokematta. Kisareitti tuntui kulkevan enemmän vain helppoja hiekkapohjaisia ulkoilureittejä pitkin, mutta toki kisa menee harkintaan tuleville vuosille. Meitä myös hymyilytti ajatus siitä, että vaikka seuraavan päivän iltana koittaisi matka kohti kotia, olisimme aivan uskomattoman pian taas takaisin Norjan maisemissa.

IMG_1224

Niistä seikkailuista kerron varmasti lisää myöhemmin, mutta nyt virittäydyn juhannuksen viettoon Suomen kesässä monen vuoden tauon jälkeen!

Reipasta keskikesän juhlaa kaikille!

XXX
Pulina S.

Kuvat: Pauliina Sjölund ja Roope Sjölund

 

One thought on “Polkuseikkailu Holmenkollenilla

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: