Miten olet valmistautunut tulevaan reissuun, työkaverini kyselivät lounaalla. Se pisti kyllä miettimään, että miten nyt oikeasti olen valmistautunut yhden yön päästä starttaavaan NUTS Ylläs-Pallas 2017 kisaani, joka tulee olemaan elämäni ensimmäinen ultramatka, 55k, kun maaliin asti toivottavasti selviän.
En ole itse ikinä noudattanut mitään virallista treeniohjelmaa. Toisinaan käy mielessä, että ehkä olisi pitänyt, mutta toisaalta uskon myös monipuolisen ja vaihtelevan liikkumisen voimaan. Tänä vuonna etenkin on ollut viikkoja, joita olisi ollut hankala saada väännettyä mihinkään valmiiseen muottiin. Tästä lähti ajatus kerätä viimeisen vuoden ajalta, mitä kaikkea olen tehnyt, joka voisi jollain tapaa toimia hyvänä pohjana tulevalle suoritukselle. Samalla pulisen myös alkukesän Norjan reissun toisesta viikosta, jonka aikana tunsin ajoittain itseni todella vahvaksi ja seuraavassa hetkessä maailman heikoimmaksi ollakseni valmis tulevan viikonlopun koitokseen.
Tunteet omasta kunnosta ovat edelleen ristiriitaiset, mutta toivon tämän kirjoittelun tai pääasiassa kuvien selailun, palauttavan mieleeni, että olen todennäköisesti enemmän vahvan kuin heikon puolella.
Nuuksio Classic 2016
Juoksin elämäni ensimmäisen polkumaratonin Nuuksio Classicissa syksyllä 2016. Aika tavoitetta ei ollut vain päästä aikarajojen sisällä ja ehjänä maaliin. Juoksu kulki hyvin ensimmäiset 26 kilometriä, mutta sitten oli välillä vaikeampia hetkiä. Upposin matkalla kerran myös reisiä myöden suohon. Todistettavasti matka oli kuitenkin enemmän hymyn ja nautinnon puolella.
Vaarojen Maraton 2016
Myönnän heti alkuun, että toinen polkumaraton neljän viikon päästä ei ehkä ollut se paras idea. Tosin Vaaroilla osallistuin retkisarjaan, joka starttasi matkaan jo seitsemältä aamulla ja aikaa oli varattu reippaasti. Toki numerolappu sai kuitenkin vauhdin pysymään melko reippaana etenkin alkumatkasta. Hyytyminen iski jälleen siinä kahden kympin jälkeen ja polvi alkoi oikuttelemaan Ryläyksellä. Maaliin kuitenkin selvisin ihmeen hyvissä voimissa. Tämä reissu meni kertaheitolla ”Rankin tekemäni urheilusuoritus” -listan kärkeen. Tänä vuonna Vaarojen Maratonilla minua odottaa ihan vain minimatka, 14,5k.
Talvi 2016-2017
Vaarojen jälkeen juoksu ei oikein maistunut, mutta se ei ehkä ole mikään ihme. Kävin vaihtelevasti joogassa, kuntosalilla sekä sisäseinällä kiipeilemässä. Joulusta alkoi kuitenkin hiihtokausi, joka kesti aina kesäkuun alkuun asti. Näistä reissuista voit lukea lisää aiemmista blogikirjoituksistani. Etenkin kevättalven pitkät päivät Narvikin ylämäissä, Rivtind ja Storfjellet, olivat hyvää treeniä ajatellen tätä koitosta tai näin ainakin itselleni yritän nyt uskotella.
Kevät-kesä 2017
Kevään koittaessa juoksuinto alkoi taas vähän kasvamaan, onneksi. Parhaana alkukevään polkulenkkinä on jäänyt mieleen Bodom Trailin yhteislenkki. Itse Bodom Trail oli myös aivan mahtava tapahtumana vaikka oma juoksu jäi tällä kertaa 12 kilometriin, mutta suoritukseni parani 4 minuuttia edellisestä vuodesta. Siitä tulee aina hyvä fiilis.
Keväällä hain juoksuintoa myös Lontoon Regents Parkin puistokujilta ja Holmenkollenin poluilta.
Kevään loppu tai kesän alku vierähti kuin myös Norjan maisemissa puolentoista viikon verran reissaten. Pääsääntöisesti hiihdimme tällä reissulla jälleen vuoria ylös alas Jotunheimin ja Hurrunganen suunnalla. Sieltä osan porukan lähdettyä takaisin Suomen suveen me siirryimme Strynin puolelle ja vietimme vielä pari päivää suksilla. Oli ilo huomata, miten helpoilta ja kevyiltä Strynin nousut tuntuivat edellisen viikon mäkien jälkeen.
Kun hiihtohalut oli todella saatu tyydytettyä, päätimme toteuttaa yhden pitkäaikaisista haaveistani, joka oli päästä kokemaan livenä Gjende ja Bessvatnet -järvien keskellä kulkeva Besseggenin harjanne. Suosituinta on ottaa ensin laiva Gjendesheimin kylästä Memurubuun ja tulla jalkaisin harjannereittiä pitkin takaisin Gjendesheimiin. Elimme sesongin ulkopuolista aikaa ja laiva ei kulkenut tähän vuoden aikaan, joten matka oli suunniteltava kuljettavan jalkaisin kokonaisuudessaan. Aina voisi kääntyä takaisin samaa reittiä, mutta meidät tuntien se olisi viimeinen vaihtoehto. Päätimme, että fiilis ja keli saisivat säädellä sitten sen, mikä olisi lopullinen ratkaisumme.
En ole yhtään yllättynyt, että suurin osa kulkee reitin Memuburuusta Gjendesheimin suuntaan. Harjanne oli paikka paikoin melko ilmava sekä jyrkkä. Omalle päällekin sen ylös kiipeäminen olisi ollut huomattavasti helpompaa kuin alaspäin meneminen. Toisaalta maisema oli kieltämättä upeampi tuohon epätavallisempaan kulkusuuntaan. Horisontissa näkyivät Jotunheimenin lumihuiput. Olimme liikkeellä juoksuvarusteissa ja ennen varsinaista harjannetta jopa onnistuimme juoksemaankin pieniä pätkiä. Itse harjanne ei meidän jaloille ollut ihan sitä juostavinta maastoa. Gjende-järvi hohti turkoosina alhaalla, mutta 400 metriä ylempänä oleva Bessvatnet-järvi oli vielä jäässä. Maisema oli uskomattoman kaunis. Yli 10 vuoden haave oli nyt toteutettu. Tosin matkaa oli vielä taitettavana alas Memuburuuhun, josta olimme päättäneet kokeilla alempana rannan tuntumassa kulkevaa polkua takaisin Gjendesheimiin.
Lasketellessamme alas Memuburuhun polveni alkoi taas vähän oikuttelemaan. Pysähtelimme välillä venyttelemään ja jossain kohtaa kipu onnekseni hellitti kokonaan hetkeksi. Matka ei ehkä taittunut ihan niin vauhdikkaasti, kun olimme toivoneet, mutta toisaalta, mitä väliä. Ei ollut mitään aikatavoitteita vaikka lopulta olo oli kuin polkujuoksukisassa maaliin juostessa. En olisi kymmenen vuotta sitten osannut unelmoida, että Besseggenin reissuni tulisi olemaan juuri tällainen.
Norjan jälkeen kävin palauttelemassa Poronpolulla maastopyöräillen. Muuten lenkit ovat pysyneet ehkä jopa lyhyinä, mutta olen pyrkinyt tekemään niitä usein. Juhannusviikolla onnistuin juoksemaan yhteensä noin 50 kilometriä ja lisäksi vähän fillaroimaan sekä kävelemään. Jooga sekä uinti ovat myös olleet osana arkiliikkumista, mutta hieman satunnaisempana.
Nyt istun täällä Ylläksen majoituspaikassamme ja tuijottelen edessäni olevaa geelikasaa. Ehkäpä seuraan muiden esimerkkiä ja pussittelen ne valmiiksi eri etappien mukaan. Pojat ovat vakuutelleet moneen kertaan, että jos olen jaksanut hiihtä viikon aikana Norjassa yhteensä 40 tuntia ylämäkeen ei minulla pitäisi olla suurempia ongelmia selvitä maaliin huomenna klo 12 starttaavassa NUTS Ylläs-Pallas 55k polkujuoksukisassa. Ehkäpä tässä enemmän jännittää tuon toisen puoliskon puolesta, joka seisoo aivan hetken päästä viivalla valmiina lähtöön 134k matkalle. Roopea voitte seurata GPS-seurannasta. Instagramista löytyy myös stooria ja mahdollisuuksien mukaan postailen kuulumisia reitin varrelta. Ja kiitos jo kaikista tähän mennessä tulleista tsemppiviesteistä – niitä tarvitaan varmasti tulevan matkan varrella energiageelien lisäksi!
XXX
Pulina S.
Kuvat Besseggen ja Ylläs: Pauliina ja Robert Sjölund
Pulina S. 