Se oli hetken kesä

Viime yönä siirrettiin kellot virallisesti talviaikaan. Pari päivää sitten saimme nauttia myös tulevan talven ensilumista. Nyt ulkona on tasaisen harmaata ja vesisade sulattaa pihaltamme viimeisiä lumikasoja. Yritän olla harmittelemasta näitä nyt vallitsevia kelejä, koska olen optimisti ja uskon, että saamme vielä nauttia upeasta talvesta ihan riittämiin. Sitä paitsi, olihan meillä ihan mahtava kesä, edes sen pienen hetken ja retken ajan.

Viime vuosina emme ole juuri lomapäiviä viettäneet kotimaan maisemissa jos viikonloppuja ei lasketa mukaan. Tänä vuonna muutoksien tuulten, oikealla tapaa raikastavien sellaisten, puhaltaessa omassa elämässäni, vietimme kesälomaa jo touko-kesäkuun vaihteessa vähän lumisimmissa tunnelmissa Norjassa. Heinäkuun puolessa välissä pitkä viikonloppu puolestaan vierähti polku-urakoinneissa Ylläs-Pallas-Hetta maisemissa. Heinäkuun lopussa minikesäloman koittaessa tuntui, että nyt olisi loistava hetki tehdä jotain, johon myös karvainen perheenjäsenemme voisi osallistua.

Onneksemme alkukesän Norjan reissussamme mukana ollut ystäväpariskunta, oli jälleen samaan aikaan lomalla ja purjehtimassa. Meille tarjoutui tilaisuus liittyä mukaan heidän miehistöön Porvoosta Helsinkiin ja niinpä päätimme antaa Suomen kesälle ainutlaatuisen mahdollisuuden.

img_0424

Sunnuntaina pakkasimme kamppeemme ja suuntasimme minilomamme ensimmäiseen  kohteeseen Helsinkiin. Testasimme mitä traildog sanoisi kaupunkipyörän kyydissä matkustamisesta. Alkuhämmennyksen jälkeen tästä tuli meille kaikille hauska tapa liikkua paikasta toiseen. Päivä vierähti Hernesaareessa lounasta nauttien, Mattilaiturilla janoa sammutellen ja kesäisen kaupungin maisemia fiilistellen. Ainoa paikka, johon koiramme ei päässyt päivän aikana mukaan, oli Clarion hotellin uima-allasosasto.


Illalliselle päätimme suunnata paikkaan, joka olisi koiraystävällinen. Bulevardilla sijaitsevassa Toscanini-ravintolassa se oli sitä kirjaimellisesti. Koiralle tarjoiltiin vettä jo ennen kuin me ihmiset saimme ruokalistoja. Meiltä myös kysyttiin saako koiramme olla sohvalla kotona ja kyllä myös sitten täällä ravintolassakin. Se, että hän sai luvan kurkkia ikkunasta meni ehkä itsellä jo vähän yli, mutta mietin, että olkoon menneeksi, nyt oli meidän kaikkien loma. Pian karvainen kaverimme kuitenkin meni kerälle sohvan nurkkaan ja me saimme nauttia Italian herkkuja rauhassa.

Maanantaiaamu alkoi hieman harmaammassa säässä, mutta keli oli täydellinen juoksemiseen. Teimme aamulenkin reittiä pitkin, jota juoksimme silloin, kun asustelimme Kalevankadulla.


Jos jotain välillä kaupungista kaipaan, ne ovat nämä aikaiset aamulenkit katuja ja etenkin merenrantaa pitkin.


Lenkin jälkeen pulahdimme vielä nopeasti uima-altaaseen hotellilla ja sitten aamupalalle. Siellä odotti ihana yllätys! Sveitsissä asuvat ystävämme olivat saapuneet Suomeen lomalle ja sattumalta päättäneet ottaa yhden yön pysähdyksen samaan hotelliin. Täytyy sanoa, että tämä tapaaminen korvasi sen, että aamupala oli muuten hieman pettymys. Noutopöydästä oli moni asia loppunut jo vaikka aamiaisaikaa oli lähes 20 minuuttia jäljellä eikä henkilökunta ehtinyt siivota ja täydentää riittävällä vauhdilla asiakasmäärään nähden. Hinta-laatusuhde jäi Clarionista kuitenkin plussan puolelle.

Matkamme jatkui seuraavaksi Porvooseen. Bussikuskin ystävällisyys sai meidät vakuuttumaan, että koiran kanssa matkustaminen kotimaassamme on todella mukavaa. Porvoossa meitä vastassa olivat purjevene Lennu sekä ystävämme. Päätimme nauttia lounaan vielä kuivalla maalla ja täydensimme hieman veneen ruoka- tai paremminkin herkkuvarastoja.  Iltapäivän kuluessa myös pilviverho alkoi repeilemään ja merellä pääsimme jo nauttimaan lähes täydellisestä sinitaivaasta.

Tuulet osuivat kohdalleen ja miehet yllyttivät hieman kisaamaan vauhdeissa. Ja niinhän siinä kävi, tällainen todella satunnainen purjehtija onnistui viemään voiton.


Ensimmäinen purjehdusetappimme oli Porvoosta Pirttisaareen. Laiturissa oli hämmästyttävän monta venettä kiinni ja harmiksemme naapuriveneessä oli varsin tiukkapipoinen herra. Meidän illallinen valmistui toki hieman eteläeurooppalaisessa aikataulussa, mutta emme mielestämme pitäneet minkäänlaista meteliä. Hän kuitenkin halusi rikkoa  täydellisen kesäiltamme ilmoittamalla, että voisimme syödä nopeasti ja mennä nukkumaan pian. Hämmästyneinä tuosta kiukkuisesta miehestä söimme lautaset tyhjäksi ja menimme untenmailla. Toivoimme, että aamulla toivottavasti myös naapurilla olisi hieman aurinkoisempi olo.

Tiistaina saimme herätä ehkäpä menneen kesän kauneimpaan aamuun.




Nauttiessamme aamiaisherkuista auringon paisteessa, naapuri taisi edelleen niellä kiukkuaan aamukahvin kera sisätiloissa. Sen sijaan pariskunnan kauniimpi osapuoli tuli toivottamaan hymyillen hyvää huomenta kuin ei olisi miehensä kiukunpurkauksesta tiennytkään ja kyseli kiinnostuneena ystäviemme veneen aurinkopaneelista. Pian naapuriveneessä irrotettiin köysiä ja saimme nähdä aikamoisen lähtöshow’n. Toivottavasti tuon kipparin mieli tyyntyi, kun sai meidät pois näköpiiristä. Meidän päivä jatkui tutustumalla Pirttisaareen.

Pirttisaareen pääsee myös Sipoon Kalkkirannasta vuoroveneellä. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan lisää tähän saareen ja sen historiaan Uudenmaan virkistysalueyhdityksen sivuilla.

Virkistävän uintiretken jälkeen suuntasimme takaisin Lennulle ja otimme suunnan kohti seuraavaa etappia, Tågholmenia. Tuo on pieni saari sijaitsee Bodön ja Pirttisaaren välissä ja saari on SPS ry:n saaritukikohta. Elokuun ensimmäisen illan iloksi saimme olla saaressa ainoana venekuntana. Lämmitimme saunan ja nautimme kauniista auringon laskusta. Illan hämärtyessä kokkailimme ehkä parasta pizzaa, mitä olen ulkoilmassa nauttinut.

img_0683

img_0689

img_0691.jpg

img_0657

Keskiviikkoaamuna heräsimme sateen ropinaan. Mikä olikaan parempaa kuin päästä nauttimaan herkullisista letuista ja odotella sään paranevan aamusaunan merkeissä.

img_0698

Puolilta päivin aurinko alkoi jälkeen pilkistelemään pilviverhon välistä. Lähdimme tekemään matkaa kohti Helsinkiä ja Sirpalesaaren laituria. Tuulet eivät oikein olleet puolellamme ja paluumatka sujui pitkälti koneella puksutellen. Yritin vielä uskotella, että nyt oli kesä ja sinnittelin koko paluumatkan shortsit jalassa, tosin villaviltin suojissa.

img_0709

Saapuessamme laituriin, tuntui kuin olisimme olleet pitkälläkin reissulla, siis positiivisessa mielessä. Ehkäpä sitä voisi antaa jatkossakin pienen mahdollisuuden Suomen kesälle jos vastaavanlaisia tilaisuuksia kohdalle osuu. Traildog tuntui myös lopulta tykästyvän purjeveneen tunnelmaan etenkin, kun siellä eräs matruusi välillä jakoi keittiöstä pieniä herkkupaloja. Ja reissumme niin sanottu päätöspiste Ravintola Saari täytyy myös pistää ensikesän vierailulistalle.

img_0688

Näistä tunnelmista on ihana siirtyä odottelemaan uusia talvisia seikkailuja. Tätä kirjoitellessa myös vesisade on vaihtunut taas valkoisemmaksi pyryksi ❤

Kuvat: Pauliina Sjölund, Robert Sjölund, Mikko Savolainen, Oili Lahdenperä

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: