Kummallinen vuosi 2020

Selailin tänään pitkästä aikaa juttujani täällä blogissa. Edellisestä julkaisusta on kulunut yli kaksi vuotta, mutta sitähän se elämä välillä on. Harrastuksia tulee ja menee, jää tauolle ja sitten ne itselle tärkeät asiat taas löytävät tiensä takaisin, kuten itsellä tämä blogin kirjoittaminen.

Keväällä 2017 julkaisin blogissani jutun ”Kummallinen kevät”. Elämä ja sää olivat silloin täynnä nopeita suunnan muutoksia ja pohdin, että tästä ei elämä voisi enää paljon kummallisemmaksi muuttua. Tämä kulunut vuosi on osoittanut tuon ajatuksen vääräksi. Viime talvi oli Etelä-Suomessa kelien puolesta yhtä pitkää marraskuuta. Työelämä on viimeisen vuoden verran ollut melkoista intervallitreeniä, tammikuun alussa saattelin rakkaan isoäitini haudan lepoon, sitten koronavirus rantautui lintukotoomme ja parhaillaan koko maailma seuraa päivittäisten koronauutisten lisäksi jännittyneenä USA:n presidentin vaalien lopputulemaa.

Jaksaminen on varmasti monella meistä ollut vaakalaudalla, kun pelkkä viheliäinen virus on tuonut paljon rajoitteita arkeen ja juhlaan. Optimistisena ulkoilmaihmisenä sitä on parhaansa mukaan pyrkinyt katsomaan sitä kolikon kirkasta puolta. Onneksemme olemme saaneet nauttia harrastuksista melko vapaasti ainakin ulkona täällä kotimaassa jos viime kevään peruuntuneita Lapin hiihtoja ei lasketa mukaan. Viimeisen puolen vuoden aikana kotimaan luontokohteet ovat nousseet arvoonsa ja suomalaiset ovat vierailleet kansallispuistoissa enemmän kuin koskaan. Itselle uusia tuttavuuksia ovat olleet mm. Lemmenjoki, UKK, Leivonmäki, Liesjärvi ja Torronsuo. Ilman koronaa ainakin osa näistä olisi minullakin edelleen käymättä.

Marraskuu ei ole rehellisesti sanottuna sitä hehkeintä aikaa suunnata retkeilemään ja harmaus sekä kylmän kostea keli meinaa hiipiä myös pään sisään. Luonto tarjoaa kuitenkin paikan rauhoittua, hengittää raitista ilmaa ja pienet auringon pilkahdukset ovat luoneet toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Reilun viikon päästä aion suunnata Ylläkselle etätöihin. Heikolta tosin näyttää sen puolesta, että vielä pääsisi suksilla valkeuden valloittamaan tunturiin hiihtämään, mutta uusien polkujen tallaaminen otsalampun valossa tuo varmasti kaivattua vaihtelua kotikonttorin tarjoamiin virkistysmahdollisuuksiin.

Mitähän tämä kummallinen vuosi 2020 vielä ehtii tuoda tullessaan, kun sitä on jäljellä vajaat kaksi kuukautta? Yritän pitää mielen avoimena ja vaikka vuosi 2020 ei kaikilta käänteiltään ole ollut sitä onnellisinta aikaa elämässä, se on tarjonnut paljon uusia kokemuksia, syventänyt ymmärrystä omaan itseeni ja kirkastanut omia arvojani. Mitä sinä toivot vuoden 2020 viimeisiltä viikoilta?

XXX
Pulina S.

Ps. kuva (Robert Sjölund) on otettu heinäkuussa Saariselän Rumakurussa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: