Pulinoita elämästä ulkona
Pojat ovat vakuutelleet moneen kertaan, että jos olen jaksanut hiihtä viikon aikana Norjassa yhteensä 40 tuntia ylämäkeen ei minulla pitäisi olla suurempia ongelmia selvitä maaliin huomenna klo 12 starttaavassa NUTS Ylläs-Pallas 55k polkujuoksukisassa.
Tuntuihan se kieltämättä hieman hölmöltä, että olimme juuri palanneet viikonloppureissusta Oslosta, nukkuneet kaksi yötä omassa sängyssä ja taas pakkasimme kamppeita suunnataksemme takaisin minnekäs muualle kuin Norjaan.
Puhutaanko teilläkin paljon ja ympäri vuoden hiihtokamppeista? Täällä kamasäätö on taas kuumimmillaan, kun Norjan reissun jäljiltä tuli vähän kaikenlaista säädettävää kamoihin.
Tänään on muistojen torstai. En haluaisi uskoa, että siitä on jo viikko, kun tuuli, pakkanen ja aurinko tervehtivät meitä Storfjelletillä.
Kävittekö huipulla, eräs hiihtoystäväni kysäisee. No emme ihan, jäimme 50 metriä topista, vastaan. Eli kävitte, hän jatkaa. Katson hetken aikaa tien toisella puolella kaukaisuudessa näkyvää Rivtindiä. Huh, me siis todella olimme siellä tai sen 50 metriä huipputörön alapuolella.
Jos olisimme tienneet mikä keli ylhäällä meitä odottaa, olisimme ehkä kääntyneet takaisin sinisen taivaan kohdalla. Toisaalta nyt on mukava muistella päivän tunnelmia mökin lämmössä.
Ulkona sataa lunta ja tunnelma norjalaisessa kalastushytissä on ihanan levollinen. Perjantaista lauantaihin, Etelä-Suomesta Pohjois-Norjan Lavangenin vuonon rantaan tehty ajomatka tuntuu nyt melko kaukaiselta.
"Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen..." Tärkeämpää kuin se, että muistinko pakata juuri sen lempipaitani matkaan mukaan, on ystävät, joiden kanssa lähden tänään matkaa tekemään.
Pulina S. 